Kokoelmatyötä navetan ylisillä

Pölyinen vintti. Kaksi työvaatteisiin pukeutunutta naista hengityssuojaimet kasvoillaan, taskulamput. Khöh.

”Hei täällä on jotain metallisia pyöreitä, kaiverrettuja, nää on jotain työvälineitä. ”

”Olisko ne nyt ne työpiirtämössä olleet, hukkuneet kaivertimet? Ulla on niistä monta kertaa puhunut.”

”Yäk nää on likaisia. Otetaan mukaan ja kysytään joltain.”

”Outi vois tietää, tai Jorma.”

”Täällä on kauheen pölyistä. Silmiä kirveltää.”

Kaukalo ja kaappeja. Kuva Kati K.

Helsingissä järjestettiin juuri kaksipäiväinen TAKO-seminaari museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyön aiheista. Tammikuisesta seminaarista on tullut jo tapa aloittaa museovuotta. Tänä vuonna paikalle oli ilmoittautunut 190 museoihmistä kuulemaan, oppimaan ja pohtimaan yhteistä haastettamme: miten tehdä kokoelmatyötä ajanmukaisesti ja viisaasti, voimia yhdistäen. Forssan museolta paikalla olivat amanuenssimme Asta Suominen ja yo-harjoittelija Tuuli Ravantti.

Asta ja Tuuli, mikä oli seminaarin anti pähkinänkuoressa?

”Ilman kokoelmia ei ole näyttelyitä, ilman näyttelyitä ei ole museoita eikä ilman museoita ole tahoa, joka vaalii kirjavaa kulttuuriperintöämme. Ja kaikkein tärkeimpänä – ei ole kulttuuria ilman muistia. Kokoelma on näin ollen se kivijalka, jolle museo, nyky-yhteiskunnan muistilaitos, edelleen tänä päivänä toimintansa rakentaa. Mitä tapahtuu talolle jos kivijalka murenee? Arviomme mukaan ei kovinkaan hyvin. Niinpä on selvää, että kokoelmat ja kokoelmatyö ovat museotyön yksi tärkeimmistä aktiivisen toiminnan ja keskustelun kohteista. Samainen näkökulma tuli TAKO – seminaarin aikana esille lukuisissa puheenvuoroissa, joista vastasivat muun muassa Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä sekä Jyväskylän yliopiston professori Janne Vilkuna. Kokoelmatyötä ei ole unohdettu ja sen tärkeydestä uskalletaan nyt puhua ääneen, entistä avoimemmalla otteella. Kokoelmien merkitys ja niiden parissa tehtävän työn vastuullisuus on tiedostettu ja julkilausuttu. TAKO pyrkii jakamaan museoihin kohdistuvaa tallennusvastuuta valtakunnallisesti maamme museoiden välillä, sekä koordinoimaan jatkuvasti käynnissä olevaa nykydokumentointia. Näillä toimilla ideaalitilanteessa kyettäisiin jakamaan maamme kulttuuriaineistojen ylläpito verkoston museoiden välillä niin, että kukin museo vastaisi omasta erityisalueestaan ja erityisosaamisestaan . Tätä kohti ollaankin matkalla, vaikkakin vasta matkan alkutaipaleella. Seminaari kuitenkin osoitti, ettei matkaa tehdä yksin vaan kuulemassa, vaikuttamassa ja osallistumassa on vähintään, ainakin lähes kaksisatapäinen seminaariyleisö.”

Hahtuvakannuja ja kaikenlaista. Kuva Kati K.

Samalla kun Asta ja Tuuli viisastuivat Kansallismuseon auditoriossa, Forssassa käytännön kokoelmatyö eteni kahden työharjoittelijan voimin. Kahteen paikkaan varastoitujen kuosikorttien vertailu vuosilta 1962-1971 tuli valmiiksi ja kaksoiskappaleet jätettiin työpajamateriaaliksi. Julkaisuvaraston ylimmäisetkin kirjalaatikot vuodelta 1976 saatiin heivattua nostokorkeudelle ja poistettavaksi sovitut painotuotteet nakattiin LHJ:n pärinäpalvelun kyytiin. Työväenarkiston partio kävi hakemassa Osuuskauppa Tammen muutaman hyllymetrin arkistot. Forssan naisvoimistelijoiden työryhmä käy läpi omaa arkistoaan, joka selvittelyn jälkeen siirretään Kaupungintalon kotiseutuarkiston yhteyteen, kuten jo on siirretty Nuorkauppakamarin, Rotareiden ja Lions Club Kuhan arkistot. Kiitos yhdistysväelle yhteistyöstä!

Pulpetti ja polkupyörä.

Tämän vuoden haasteeksemme olemme ottaneet kokoelmatilojen järkeistämisen ja kokoelmien läpikäynnin. Vieläpä niin, että työhön houkutellaan mukaan vapaaehtoisia, harjoittelijoita ja työllisyyspalveluiden asiakkaita. Jokaisen museotyöntekijän toimenkuvaan on lisätty ohjausvastuu. Kiitos Opetus- ja kulttuuriministeriö, että saimme tähän myös avustusta, jolla saamme lisää käsiä tekemään, aivoja ajattelemaan.

Jaa että mitä oikein teemme? Museolle kertyneitä yhdistysten arkistoja järjestetään ja siirretään paikkoihin, jossa ne ovat paremmin tutkijoiden saavutettavissa. Julkaisuvarastoja pienennetään. Esineitä käydään läpi, luetteloidaan ja viedään piipunjuurella.fi -tietokantaan, jossa niihin voi kuka tahansa tutustua. Järjestämättömiä aineistoja selvitellään, että saadaan turha poistettua tai siirrettyä työpajakäyttöön. Hyllyjärjestelmiä ja niiden sijoittelua parannetaan. Museon kokoelmia on seitsemässä säilytystilassa, joita ei tosiaankaan ole palvelumuotoiltu. Tavoite on, että ensi vuonna kokoelmien esineet olisivat paremmin saavutettavissa, ja että ainakin siitä yhdestä navetan ylisestä varastotilana päästäisiin eroon.